Poljemme nyt tietä, jonka päätepiste
on Karibianmeren rannalla sijaitseva satamakaupunki Puerto Limon.
Ilmeisesti kuljemme myös tärkeän hedelmänkasvatusalueen läpi,
sillä tien vieressä aukenee näkymiä loputtomille ananaspelloille.
Nämä kaksi seikkaa tarkoittavat yhdessä sitä, että ohitsemme
vyöryy jatkuva valtavien rekkojen jono.
On hauskaa (ja vähän pelottavaakin)
kuvitella, kuinka nämä kontit lastataan rahtilaivaan Puerto
Limonissa, seilaavat sieltä Eurooppaan (Hollannissa kuuluu olevan
isoja hedelmätukkuja) ja matkaavat Suomeen (rekalla?) päätyäkseen
lopulta myyntiin omaan kotoiseen markettiimme Porvooseen. Ainakin
costaricalaisia ananaksia muistamme siellä nähneemme.
Kauankohan kestää, ennen kuin tänään
meidät ohittaneet hedelmät ovat Suomessa? Kansainvälistä rahtia
ja kauppaa on maallikon vaikea ymmärtää – erityisesti sitä,
kuinka edullisia toiselta puolen maailmaa tuodut hedelmät ovat
meidän kaupoissamme. Ekologisempi vaihtoehto olisi tietysti suosia
suomalaisia hedelmiä – tai muuttaa pysyvästi tänne lämpimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti