Kahden viime päivän kissa ja hiiri
-leikki rekkojen kanssa loppui Puerto Limoniin, josta lähdimme
aamulla etelään päin. Opaskirja lupaili idyllisiä palmurantoja ja
rehevää luontoa, emmekä joutuneet pettymään. Hiljainen tie
seurasi pitkään rantaa, kiemurteli välillä sisämaassa
pikkukylien läpi ja toi meidät lopulta Cahuitan pikkukaupungin
kuoppaiselle pääkadulle.
Cahuita vaikuttaa oikein sopivalta
paikalta pyöräseikkailumme päätepisteeksi: se sijaitsee kahden
komean rannan välissä ja tarjoaa kävijöille sopivan sekoituksen
turistipalveluja (kuten ratsastusta ja retkiä alkuperäisheimojen
luo) ja leppoisaa paikallistunnelmaa (kuten tolppien päällä
seisovia aaltopeltikattoisia taloja). Meillä ei ole enää tarpeeksi
aikaa pyöräillä takaisin Alajuelaan ennen lentomme lähtöä,
mutta voimme viettää muutaman lokoisan päivän täällä tai
mahdollisesti vielä pyöräillä seuraavaan kylään etelään päin
etsimään vielä komeampia rantoja ennen kuin lastaamme ajokit
bussin kyytiin.
Mutta se on varmaa, että tulevien
päivien ohjelmasta tullaan käymään tiukkaa vääntöä. Leka
haluaisi maata riippumatossa ja syödä sipsejä, Kaisa taas
harrastaa joka päivä erilaisia aktiviteetteja. Lina lienee
ylipuhuttavissa kumpaan tahansa. Jos Kaisa saa tahtonsa lävitse,
blogiin ilmestyy lähipäivinä kuvia ainakin snorklauksesta ja laiskiaisista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti