Jotkut lukijoista saattavat tietää, mitä tapahtui Kaisan toiselle jalalle vuonna 2006 uimareissulla Los Angelesin Venice Beachilla. Proteesin alle oli jäänyt vettä, ja Kaisan pulikoidessa iloisena bodyboardin kanssa iso aalto ahmaisi jalan mennessään. Lekan sinnikkäistä yrityksistä huolimatta sitä ei ikinä löytynyt, ja olemme usein pohtineet, kuljettiko meri sen aina Japaniin asti. (Kaisalla oli tuolla matkalla mukana sekä uima- että kävelyjalat, joten toisen uimajalan menettäminen ei ollut niin kauhea katastrofi kuin saattaisi kuvitella.)
Tällä kertaa Kaisan kohtaaminen Tyynen valtameren kanssa ei ollut aivan yhtä dramaattinen, mutta hetken pelkäsimme, että matka mutkistuisi entisestään. Kaisa istuskeli nimittäin kaikessa rauhassa rannalla suuren tukin päällä, mukamas kaukana vesirajasta, kun jättiläisaalto loiskahti ylös ja kiskaisi jalat nurin. Lekan rantasandaali oli paljon suuremmassa vaarassa joutua veden varaan ja saatiin sekin pelastettua, mutta melkoinen määrä hiekkaa ja merivettä oli ehtinyt huuhtoutua Kaisan jalkojen sisään.
Leka kipaisi huuhtomaan jalat makealla vedellä, mutta toinen silikonituppien tapit paikallaan pitävistä lukoista oli juuttunut kiinni. Tai oikeastaan auki, niin että tappi ei tarttunut kiinni lukkoon. Joutuisimmeko virittämään jalan kiinni ilmastointiteipillä ja toivomaan, ettei se irtoaisi kesken pyöräilyn? Vai ottamaan sittenkin auton isompaan kaupunkiin?
Onneksi Kaisa muisti saaneensa vuosia sitten Suomen Proteesipalvelun pajalla käydessään hassun sinisen putkilon, jolla proteesimestarin mukaan voisi avata juuttuneen lukon. Kapine löytyi kuin löytyikin laukun pohjalta, ja nips naps, lukko oli taas käyttökelpoinen. Kriisi oli siis vältetty ja Leka uskalsi taas hengittää. Tyyni valtameri, pidämme sinua silmällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti