Liikkeelle lähtiessämme huomasimme, että Kaisan etujarrusta kuuluva rahina ei johtunutkaan jarrupalojen väärästä asennosta vaan siitä, että vanne oli matkan aikana vääntynyt. Teoriassa tiesimme, miten tällainen ongelma korjattaisiin pinnoja löysäämällä ja kiristämällä, ja sopiva työkalukin löytyi yhdestä satulalaukusta, mutta teoriasta on vielä pitkä matka vinon vanteen oikaisuun pahentamatta ongelmaa...
Leka löysäsi hiukan jarrua antaen vanteelle enemmän tilaa pyöriä, ja lähdimme rullaamaan pois keskustasta. Reitti oli hiukan epäselvä ja Linan ohikulkijoilta saamat ohjeet ristiriidassa Kaisan GPS:n kanssa, mutta kuten niin monesti aikaisemminkin sattuma johdatti matkalaiset juuri oikeaan osoitteeseen: oikeaan pyöräkorjaamoon.
Olimme nähneet keskustassa joukon kodinkoneliikkeitä, joiden valikoimaan kuului uunien ja jääkaappien ohella pyöriä, mutta jotenkin oli vaikea uskoa, että niiden myyjiltä löytyisi ammattitaitoa cyclocrossin vanteen oikaisuun. Mutta tämä herrasmies oli aivan ilmeisesti keskittynyt nimenomaan pyörien huoltoon ja korjaukseen, eikä yhden kesäkauden kestävien muovisten ajokkien myyntiin, ja oivalsi heti, mistä oli kysymys.
Vanne kiinnitettiin telineeseen, ja sillä aikaa kun Kaisa kävi hakemassa kameran, homma oli jo hoidettu. Hintaa kysyttäessä mies sanoi leveästi hymyillen: ”¡Pura vida!” Opaskirjan mukaan tämä on Costa Ricassa tyypillinen ilmaisu, joka tarkoittaa suunnilleen ”Hyvä meininki!”. Emme olleet ihan varmoja, kuinka toimia – joissakin maissahan tapoihin kuuluu kursailla ja ensin kieltäytyä rahasta, mutta kuitenkin odottaa maksua – joten jätimme pienen setelin pöydälle juomapullon alle. Toivottavasti emme loukanneet korjaajaa verisesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti