Lekalla oli jo illalla nuhainen olo, ja
hotellihuoneen roskis täyttyi nenäliinoista. Aamulla hän tuumi
kuitenkin jaksavansa jatkaa matkaa – ehkä osasyynä tähän oli
se, että yöpaikkamme Aguas Zarcas oli melko epäinspiroiva
pikkukaupunki keskellä monotonisia peltomaisemia. Lähdimme siis
jatkamaan matkaa kohti Karibianmerta, mutta päätimme jo aamulla,
ettemme polkisi hämärän laskeutumiseen asti, vaan pitäisimme
päivän lyhempänä.
Kuten kuvasta näkyi, suunnitelma
onnistui varsin hyvin, ja riippumattotorkkujen jälkeen voimme toivoa
Lekan olevan huomenna taas oma energinen itsensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti