Pysähdyimme kadunkulmaan pitämään tuumaustauon, käänsimme pyörät ja palasimme häntä koipien välissä hotellille pyytämään takaisin avaimen, jonka olimme juuri luovuttaneet pois. Costa Rican luonnonvoimat olivat vieneet voiton joukkueesta ja julistettiin täten kovemmaksi vastustajaksi kuin Islannin tuulet ja Venäjän hiekkatiet. Kaisaa harmitti erityisen paljon, että juuri kun olimme tunteneet matkan lähteneen taas rullaamaan hyvin eteenpäin, jouduimme pitämään ylimääräisen vapaapäivän. Mutta jos ei tahdo pysyä pystyssä edes paikallaan, on vaikea pyöräillä...
Murjotettuamme huoneessamme puolisen tuntia muistimme Tilaranin sijaitsevan melko lähellä Santa Elenan kylää ja Monteverden luonnonsuojelualuetta, joita suitsutetaan opaskirjassa estottomasti. Lina neuvotteli jeeppitaksilta hyvän hinnan ja lähdimme valloittamaan muutamia maan kuoppaisimpia ja jyrkimpiä kilometrejä. Voimme hyvällä omatunnolla todeta, että niiden pyöräily ei olisi paremmallakaan säällä ollut toteuttamiskelpoinen idea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti